18.6.2017

Kiitos mau-ahtava Matikainen!


Voihan kehveli että Teurastamon lauantainen Lomapäivä -tapahtuma olikin mukava! Me Sirkus Rinkelin tekijät olimme mukana Kirjaverstaan Lastenkirjafestareilla, ja pääsimme itsensä Katti Matikaisen haastateltaviksi.  Reissukissan kanssa juteltiin vähän kaikenlaista Rinkelin väestä, Kattia ilahdutti erityisesti se, että Rinkelin tirehtöörinä on entinen Reissukarhu, ja että tarinasta löytyy pieruvitsi eikä yhtään sellaista juttua, joka pitäisi lapsille erikseen selittää. Välillä piti vastailla vähän kieli keskellä suuta, ettei juonesta olisi paljastunut liikaa, mutta aika hyvin taisimme tehtävästä suoriutua ja kerrottua ne tärkeimmät jutut.  Täytyy vielä erikseen suositella Suurta taikajahtia Matikaisen mummulle ja naapurin Topille, onhan tarina todettu jo hyvin mummuystävälliseksi!

Oikein Mau-ahtavaa juhannusviikon alkua kaikille!

1.6.2017

Sirkus Rinkeli Helsingin Kirjaverstaalla kesäkuun ajan

Näyttelyssä on mahdollisuus kurkistaa Suuren taikajahdin sivuille, ja nähdä Rinkelin väki niin kaksi- kuin kolmiulotteisenakin.

Tervetuloa Teurastamolle!

28.5.2017

Rinkeli Shop avattu!

https://holvi.com/shop/sirkusrinkeli/
https://holvi.com/shop/sirkusrinkeli/

Vihdoin Sirkus Rinkelillä on ihka oikea nettikauppa! Saimme vinkin Holvin tarjoamasta kätevästä palvelusta, ja totesimme sen paitsi käteväksi, myös ihastuttavan helpoksi ja sopivaksi tällaisille koodausporopeukaloille: syötimme kysytyt tiedot niille varatuille kohdille, säädimme asetukset kuntoon ja lisäsimme tuotteet kauppaan.  Yks, kaks, kolme - tadaa!  Tai ehkä enemmänkin yks-öö-missäs se verokortti olikaan - skannaa - kaks- eiku ootas - ööö - joo!- mites nää postimaksut? - jaa? - sitte tuotteet - tsip tsap - ööö - kolme - tadaa!

Siellä ne tuotteet nyt odottelee teitä Rinkeli Shopissa!  Sivuilta löytyvät molemmat rinkelialbumit (sitä ensimmäistä pieni rajattu määrä ja Suurta taikajahtia vielä reilusti!), mutta niiden lisäksi myös printtejä ja pientä kivaa, eli ennakkotilaajille jo tutut magneetit. Näillä lähdetään liikkeelle.

Verkkokaupan käyttö on asiakkaalle kätevää: klikkaa vain halutut tuotteet koriin, täytä osoitetietosi kun niitä kysytään, maksu hoituu kätevästi verkkopankissa ja kuitti ostoksesta tulee sähköpostiin.
Paketti lähtee matkaan heti kun maksu näkyy tilillämme ja sitten pääsetkin lukemaan sarjakuvaa, katselemaan kivoja printtejä tai lätkimään magneetteja jääkaapin oveen! 

Ai niin, Rinkel Shopissa Taikajahdin hinta on korkeampi, mutta se johtuu siitä, että albumin - niin kuin kaikkien muidenkin tuotteiden - hintaan on sisällytetty valmiiksi postimaksut.  Tämä oli yksinkertaisin vaihtoehto, sillä jos olisimme määränneet ennalta yhden kiinteän postimaksun, se olisi pitänyt säätää joko liian suureksi pieniin tilauksiin tai liian pieneksi isoihin tilauksiin.  Isompien tilausten kohdalla toki lupaamme tarkistaa postikulut niin, että ne ovat kohdalllaan! - Ja oikein isojen tilausten kyseessä ollessa kannattanee edelleen olla meihin yhteydessä suoraan sähköpostitse (sirkusrinkeli@gmail.com).

Tuohon blogin sivupalkkiin ilmestyivät suorat linkit Suuren taikajahdin ja "Karkelot" -printin tuotesivuille, käykää kurkkaamassa niitä ja kaikkea muutakin.  Ja huomauttakaa ihmeessä, jos meiltä on jäänyt jotain huomaamatta tahi kirotusvihre korjaamatta!

Rinkeli Shoppiin pääsee myös tästä, klik klik!
https://holvi.com/shop/sirkusrinkeli/


17.5.2017

Mitäs sitten tehtäis?



Suuri taikajahti on nyt ollut ihmisten ilmoilla kaksi kokonaista viikkoa. Kaksi viikkoa, joiden aikana on jännitetty, odotettu ihmisten reaktioita ja  puhalleltu albumin siipien alle, että se löytäisi lukijoiden käsiin. Hurrattu pienesti joka kerta kun joku on halunnut kirjan omakseen tilata ja pahvilaatikosta on saatu siirtää taikajahteja kuoriin postin kuljetetttavaksi. 

Samalla kun tuoreen albumin kanssa jatketaan työntekoa parhaamme mukaan, on jo uusia suunnitelmia valmiina. Ai että mitäkö? No minäpä kerron.

Viime syksynä pidetty Lisää ruutuaikaa -sarjishaaste poiki idean, jota lähdetään työstämään seuraavaksi.  Silloin - ja jatkossa - halusimme innostaa lapsia tekemään omaa sarjakuvaa, kokeilemaan ja piirtämään rohkeasti omalla tyylillään.  Sarjishaasteen mahtavia tuloksia voi ihastella täällä lasten omassa hahmogalleriassa >>>

Seuraavaksi siis luvassa onkin ihan loogisesti lasten sarjakuvaopas, tehtäväkirja kaikille sarjakuvasankareiksi haluaville! Opasta on jo hahmoteltu ja sen ajatuksena on olla mahdollisimman vähän opas ja mahdollisimman paljon sellainen kynnyksiä poistava innostaja. Opas yrittää välttää ylhäältä annettuja ohjeita ja tarjota niiden sijaan hauskaa ja ideoita ruokkivaa tekemistä johon on helppo tarttua. Kuulostaako kivalta?  Meistä ainakin, sormet jo syyhyää päästä kehittelemään omaa sarjisopasta!

... Ja koska Rinkelin väki on hyvin eloisaa, ja monella hahmolla vielä paljon kerrottavaa, on kolmannen tarinan punainen lankakin jo näpeissä. Sitä sitten vaan pikku hiljaa kerimään kasaan, saapas nähdä millaista menoa on luvassa Suuren taikajahdin slapstick -innotteisen höpsöttelyn jälkeen.  No, höpsöä ainakin, mutta muutakin asiaa Epulla ja kumppaneilla taas toki on!

Tulossa siis tulevaisuudessa Suuri Sarjisopas (no nyt siitä tuli jo "suuri")  ja kolmas rinkeliseikkailu! 

10.5.2017

Suunnitelmista ja haaveista

Jäätelö on aina hyvä idea.

Sirkus Rinkelin ympärillä on alusta asti ollut mukava pörinä, sellainen rento tekemisen ja välillä tekemättömyyden meininki. Annen kanssa on ollut helppo innostua, ja uusia pieniä tai välillä vähän suurempiakin ideoita pulpahtelee tasaisen epätasaisesti ilmoille. Koko yhteistyö lähti liikkeelle pienestä sattumasta, ja tekemisessä on alusta asti säilynyt mukavan kokeileva fiilis.  Kun kirjoitin aiemmin siitä miten teemme sarjakuvaa, nakuttelin tekstiin melko monta kertaa sanat miksipä ei?  Ja jos tämä olisi sellainen konsultin pitämä tsemppipuhe ja minä olisin konsultti, sanoisin, että noihin kahteen sanaan kiteytyy meidän firman (meillä olisi siis myös firma) ideologia.

Miksipä ei on ihan oikeastikin ajatusmalli, jota kannattaisi soveltaa elämässä enemmän. Jos moinen huolettomuus tuntuu äkkiseltään hankalalta ja aivot alkavat liian tehokkaasti prosessoida asioiden käytännön toteuttamisen hankaluutta, voi miksipä eitä harjoitella ensin hypoteettisella haave- ja ideatasolla  Se on helppoa! Kas näin:

1. Otetaan ja haaveillaan.  Kaikenkokoiset ja -laatuiset haaveet on sallittu.  On oikein suositeltavaa keksiä suorastaan höpsöjä ideoita.

2. Kun on tarpeeksi pyöritellyt asioita päänsä sisällä, kannattaa miksipä ei -haaveet kirjoittaa paperille. Ei sillä välttämättä mitään vaikutusta elämään ole, mutta hei, miksipä ei?

3. Seuraavaksi on erittäin suositeltavaa sanoa haaveet ääneen.  Tätä voi kokeilla ensin ihan itsekseen, mutta parempi on, jos on joku kuuntelemassa.  Kavereiden kesken on mukava vähän jutustella haaveista, ja mitä enemmän niistä puhuu, sen vahvemmiksi ja selkeämmiksi ne kasvavat ja kehittyvät.

4. Kaikista tehokkain tapa haaveilla on tehdä se julkisesti.  Tätä kannattaa kokeilla  e h d o t t o m a s t i.  Esimerkiksi jos kirjoittaa blogia, voit naputella tekstiin ihan huolettomasti, että olispa niin kiva joskus tehdä sarjakuvaa!  Miksipä ei kirjoittaisi niin?  Siinä voi äkkiä tai vähän ajan kuluttua käydä sillä tavalla, että joku Anne laittaa sähköpostia ja ehdottaa että tehtäiskö hei sarjakuvaa kun muistelen, että joskus sanoit semmoista haluavasi tehdä?

Näiden vaiheiden jälkeen saatat tehdä jonkun seuraavista huomioista:
- olipas kiva haaveilla
- olipas kiva jutella haaveista
- hmm, pitäisköhän tätä suunnitella vähän enemmän?
- Taidanpa ryhtyä toimeen!

Tehdäänpä malliksi tässä pari rinkelihaavetta julkiseksi, saatte itse päättää kumpi on höpsömpi:

- Jos tulisi lottovoitto, perustaisimme Annen kanssa oman kustantamon.  Sen nimi olisi ehkä Rinkelikustannus, ja sieltä tupsahtelisi kaikenlaista kivaa luettavaa kaikenlaisille lukijoille. Tarkemmat linjanvedot on vielä tekemättä.

- Ja eikö oliskin hienoa, jos Mari Rantasila tekisi rinkeliseikkailuista leffan. Mitä? Maailman paras ideako? No niinpä! 
(Mari, jos luet tätä ja olet ihan että no miksipä ei, niin sähköpostiosoite on tosiaan tuo sirkusrinkeli@gmail.com)

Rinkelileffaa odotellessa voimme paljastaa, että pari ideaa on jo suunnittelu- ja jotain jopa toteutustasolla etenemässä, mutta siitä enemmän ensi viikolla.

Nyt takaisin haaveilemaan siitä!

7.5.2017

Älä lopeta leikkimistä!

Elli viihtyy puussa!

Suuressa taikajahdissa esiintyy hahmo nimeltä Elli, jolla on esikuva myös oikeassa elämässä.

Kuuntelin vanhan naisen muistoja. Niitä oli kaksi.  Ensimmäinen muisto oli hyvin surullinen, sellainen, joka kouraisi kuulijaakin.  Se kiersi kehää ja alkoi puheessa alusta uudelleen ja uudelleen. Sen muistaminen teki selvästi kipeää, äänikin välillä murtui, mutta kertominen oli tärkeää.  Ihan kuin herättyään muisto olisi ollut liian suuri pysymään sisällä. 

Hetken kuluttua ensimmäisen muiston tilalle nousi toinen, ja se lähti aidan toisella puolella kasvavasta kuusesta. Kuusi oli korkea ja komea, sellainen, joka on saanut kasvaa rauhassa ja kurkotella oksiaan sinne minne on halunnut niitä kurkotella. Sellaiseen kuuseen olisi niin mukava kiivetä!  Kyllä nytkin kiipeäisi, kun vain joku työntäisi tuolin siihen juurelle kun eivät nuo jalat enää kanna! Nainen oli ollut nuorena tyttönä niin kova kiipeilemään puissa, että ajatus näytti kutittelevan varpaita vieläkin! Ihan varmasti kiipeäisi, latvaan asti! Siellä hän oli tyttönäkin keikkunut ja toiset olivat kannelleet äidille, mutta aina oli kiivennyt uudestaan ja uudestaan, voi miten se olikin ollut mukavaa!

Puuhun kiipeämisen muistelun ilo oli aivan yhtä suuri kuin ensimmäisen muiston suru. Se täytti samalla tavalla koko olemuksen ja tuli sanoina ulos yhtä eloisana ja tuoreena kuin sieltä puusta olisi ihan vasta laskeuduttu maan kamaralle. 

Lapsilla on taito tehdä pienistä asioista sellaisia, että ne muistaa vielä vanhana mummonakin suurina elämyksinä. Ja kerronpa pienen salaisuuden: kyllä se onnistuu aikuisiltakin! Suurta taikajahtia kirjoittaessa mietin paljon sitä, miten hyvää meille aikuisillekin tekee vähän leikkiä ja höpsötellä. Ilon aktivoimisen merkitys ei vähene iän myötä, ja tämä olisi syytä muistaa myös siellä, missä vanhukset istuvat päivät aloillaan. Vaikka pelkkä puuhun kiipeämisen muisto tuo iloa ja hyvää mieltä, sekin tarvitsee pienen kipinän.  Jos ei koko päivänä näe kuusta, muistaako sellaiseen koskaan kiivenneensä?

Rinkelin väki jakaakin tässä ilmaisen vinkin mindfulnessmarkkinoille: ota mallia lapsista!
Kiipeä puuhun, puhalla saippuakuplia, kerää taskunpohjalle kiviä, sulkia ja veden silittämiä puunpalasia.  Järjestä paperilennokkien heittokisa, kokeile miten kauan jaksat pidättää hengitystä, loiskauta laiturilta pommihyppy ja tee kunnon laineita!

Meillä on aika rajaton tila tuolla pääkopassa muistojen keräämistä varten, eikä niiden kaikkien muodostumiseen voi itse vaikuttaa.  Elämässä tapahtuu surullisia ja ikäviä asioita, mutta miksipä ei keräisi niiden kaveriksi mahdollisimman paljon kiipeilypuita ja muita pieniä suuria muistoja, jotka saavat mahdollisuuden kutitella varpaita sitten kun ei enää jaksa kiipeillä puissa tai loiskauttaa sitä pommihyppyä?

Älä lopeta leikkimistä!

5.5.2017

Tuoretta sarjakuvaa!

Tältä näyttää 22 kiloa sarjakuvaa :)

Huhhei! Viikko on ollut melkoista hulinaa!

Alkuviikolla hulisi lähinnä päiden sisällä, kun keksimme vähän yhtä sun toista pientä askaretta ja ideaa samalla kun yritimme unohtaa hetkeksi sen, että kirjat tulisivat ihan kohta postissa.  Siis ihan kohta, hetkenä minä tahansa.  Tulikohan ne nyt? Ai. Entä nyt? Hö. Josko n y t sitten? Menikö tässä muka vasta kuusi minuuttia? Sama homma kuin lapsilla jouluaattona, keskittyminen käy vähän hankalaksi kun ilmiö nimeltä odottelu venyttää minuutit tunneiksi.

Kirjalaatikot kipaistiin hakemaan postista sillä sekunnilla kun seurantakoodin loputon klikkailu antoi vastaukseksi "noudettavissa", ja kylläpä tuntui mukavalta kantaa painavaa pahvilaatikkoa.  Meillä on nyt Annen kanssa kaksikymmentäkaksi kiloa tuoretta sarjakuvaa kummallakin - tai enää ei ole ihan niin paljoa, sillä ennakkotilaukset ja ensimmäiset tavalliset tilaukset on jo lähetetty eteenpäin.  Mutta albumeita riittää kyllä vielä läheteltäväksi ja toivomme tietysti kovasti, että ne löytävät uusiin koteihin!

Saimme myös kyselyitä ensimmäisestä rinkelialbumista, mutta sitä ei enää kummaltakaan löytynyt. Pikainen tiedustelu kuitenkin paljasti, että Robustoksen hyllyistä Sirkus Rinkeliä  löytyi vielä pieni määrä, ja sieltä onkin tulossa kahdenkymmenen kappaleen erä meille myyntiin.  Muutama on jo luvattu eteenpäin lähettää, mutta nopeimmille halukkaille niitä vielä riittää.

Saapa nähdä maltetaanko viikonloppunakaan olla hulinoimatta, kaikenlaista pientä kipinää iskee synapseissa kun ideat ja suunnitelmat sujahtelevat aivolohkosta toiseen.   

Voi kunpa samalla lailla iloisesti sujahtelisivat pyykit kaappeihin, tiskit koneeseen ja pölyt imuriin, mutta sellaiseen ei tunnu sarjakuvailijoiden keskittyminen nyt riittävän. On tässä nyt jännempääkin tekemistä ja ajatusta haudottavaksi!

Aurinkoista (saahan sitä toivoa) viikonloppua kaikille!

Sirkus Rinkeli 2 - Suuri taikajahti -> nyt myynnissä!


21.4.2017

Suuri taikajahti!



Suuren taikajahdin mallikappaleet tulivat painosta eilen.  Eri laatuiset paperit on verrattu ja päädytty paksuimpaan vaihtoehtoon, muut strategiset mitat ovatkin näkyvissä tuossa yllä.  Albumi on B5 kokoinen, eli suomennettuna akuankkakokoa, mutta paperi on siis paksumpaa ja kannet kartonkia. 

Mikä tärkeintä, albumit on jo koeluettu viiden 5-14 vuotiaan lapsen toimesta.  Palautteena ollaan saatu viisi peukkua (huh!), ja itse ollaan tietysti ihan kauhean innostuneita ja ylpeitä niin kuin vain sarjisäidit voi omasta albumistaan olla.

Tämähän tarkoittaa siis sitä, että Taikajahti on nyt virallisesti painossa ja ilmestyy sieltä kaikkien luettaviksi toukokuun alussa (päivämäärä tarkentuu myöhemmin).  Sehän on ihan pian!  Siispä seuraa tietoisku: 

Jos olet lukenut ensimmäisen tarinan, huomasit varmaan että Pikämiehellä oli melkein koko ajan jotain luettavaa kädessään. Uudessa seikkailussa selviää, mistä on kyse, kun Postiljooni sujauttaa vaunun oven alta salaperäisen kirjeen.  Sen sisältö saa koko sirkuksen ihan mullin mallin, mutta Epun johdolla sekä uuden ystävän avustuksella sirkuslaiset yrittävät parhaansa mukaan saada tilanteen haltuunsa. Luvassa on kommelluksia ja huima taikajahti!

Albumin voi tilata jo ennakkoon, jolloin Suuret taikajahdit sujahtavat postilaatikoihin saman tien kun 
ne painosta saapuvat 😊

Yhden albumin hinta on 12€ (+postikulut 3€)
Psst: ennakkotilaajille kirjekuoreen sujahtaa mukaan myös Sirkus Rinkeli -aiheinen magneetti. 

Lähetä tilaus, terveiset tai kysymyksiä osoitteeseen 
sirkusrinkeli@gmail.com
 

20.4.2017

Postiljooni


Kun albumi viimeistellään taittoa varten, se tarkistetaan, sivuihin lisätään leikkausvarat ja tehdään muutoksia jos sellaisille nähdään tarvetta. Meille kävi niin, että sivuja oli liikaa, mikä ei yleensä ole ihan pikkujuttu. Jos sarjakuva-albumin sivujakoja lähdetään muuttamaan, se on to-si i-so työ, ruudut ja aukeamat on nimittäin mietitty tarinan kulkua ajatellen just eikä melkein sujuviksi. Onneksi Rinkeli kakkosen sivumäärät saatiin kuriin yksinkertaisella säädöllä: alun leppoisa postiljooni sai luvan mahduttaa pohdiskelunsa kolmen sivun sijasta yhdelle sivulle - ratkaisu, joka korjasi sivumääräongelman, ja sattumoisin toimii paremmin suhteessa tarinaan.   Alku hyvin, kaikki hyvin, siis!

Pääsiäisen aikaan taitto valmistui ja Taikajahti lähetettiin painoon mallikappaleiden tekoa varten.  Kunhan saamme ne käsiimme, täytyy enää valita albumin paperilaatu, mutta sen jälkeen tarvitseekin vain odotella.  Eikä edes kauan!

Postiljooni oli sen verran mukava heppu, että päästämme hänet täällä blogissa pyöräilemään koko kolmen sivun pituudelta, olkoon tämä tämmöinen loppusuoran pikkutiiseri:
(Psst: viimeinen sivu luetaan alhaalta ylöspäin)




11.4.2017

Piirretty on!


Huhheijaa!  Nyt on kuulkaa koko albumi kansia myöten piirretty, ja hyvältä näyttää. Mielettömän tiukka mutta jotenkin tutunoloinen loppukiri - samanmoinen koettiin myös ensimmäisen rinkeliseikkailun kanssa.  Sitä se kevääntulo teettää! Ulkona tosin näyttää siltä, että talvi yrittää vielä kiivaasti tyhjentää lumivarastojaan, mutta me tiedetään kyllä, että nyt on kevät ja saa pörrätä!

Ihan valmiita valmiita ei vielä olla, toki täytyy vielä vähän tarkistaa, varmistaa, muokata ja taittaa. Saada viimeisetkin palaset juuri oikeille paikoille ennen kuin kirja lähtee painoon. Lisäksi riittää vielä suunniteltavaa ja tekemistä sellaisten seikkojen parissa kuin vaikkapa paperilaadun valinta tai kirjan sidontatapa - on tosi kiva päästä vaikuttamaan niihinkin ihan suoraan. Vaikuttaa siltä, että ollaan löydetty hyvin palveleva painotalo!  Postikulujakin pitää selvitellä, (ne ovatkin tainneet taas nousta parin vuoden takaisesta, höh!), ja mitä lie muita suuria maailmanvalloitussuunnitelmia sitten keksitäänkään tehdä. 

Tämä on muikea vaihe. Tarina on valmis kansiin - jotka nekin ovat jo valmiit, mutta vielä on liikkuvia osia...  

Pysytelkäähän kuulolla!

9.4.2017

Kuinka kelvata, osa 2


Ensimmäisen albumin julkaisua seuranneena syksynä tapahtui suuria kun minä ja Anne tapasimme ensimmäistä kertaa. Ohhoh.  Kokonainen rinkelimaailma oli tosiaan luotu pelkän sähköpostin, tekstiviestien ja telepatian avulla.  Kiersimme sarjakuvafestareilla ja viitoimme vähän salaa toisillemme, kun jossain huomattiin Sirkus Rinkeleitä.  Siellä niitä oli, ihan muina sarjiksina kaiken muun jännän seassa! Tuossa vaiheessa toisen rinkeliseikkailun alkukin oli jo olemassa ( sen voi käydä lukemassa tästä>>> ).

Lokakuun kirjamessuilla pääsimme molemmat tallustelemaan ihan muina kirjailijoina nimilaput... no, ei kovin ylpeästi esillä, minä laitoin sen laukun läppään, etten vaikuttaisi liian leuhkalta ja Anne toimi ihan samoin. Oivoi meitä pieniä!  Robustoksen osastolla annoimme ihka oikeat kirjailijahaastikset, joilla oli useita ohikulkijoita ja pari ihan oikeaa kuuntelijaakin. Siskoni (toinen minun kuuntelijoistani) sanoi, että hyvin meni.  Uskon, että itse Agricolakin taputti arkussaan panokselleni suomen lastenkirjallisuudelle.  

Sitten tapahtuikin paljon muuta, uusia sarjakuvia, koulua, vauva...

Rinkelin toisen seikkailun kirjoittaminen eteni pienissä puuskissa vauvan päiväunien aikana, ja viime syksynä siirryttiin piirtämisvaiheeseen. Samalla lähestyimme uusia kustantamoja, mutta olimme vähän hankalassa tilanteessa: kun ensimmäinen kirja oli julkaistu muualla, ei jatko-osan julkaisusta oikein innostuttu. No voihan räkä!  Mikäs nyt eteen?  Täytyyhän kirjalla toki kustantaja olla, muutenhan koko homma on aivan turhaa.

Mutta ei se tietysti ole ihan niin.  Niin paljon kuin kustantajan saaminen nostaakin ehkä kirjan arvostusta, ei se ole mikään automaattinen tie menestykseen tai edes laajempaan tietoisuuteen. Ensimmäisen rinkeliseikkailun kustannussopimus sisälsi kirjan kustantamisen, ei muuta.  Teimme itse pientä markkinointia: koitimme keksiä kenelle kannattaisi ehkä lähettää ilmaiskappaleita tai kuka haluaisi ehkä arvostella uuden lasten sarjakuva-albumin. Sirkus Rinkeli ei varmasti ollut kustantajalle mikään rahasampo, mutta hitsi vieköön, se menestyi pieneksi sarjakuvaksi ihan kivasti!

Annella on pitkä kokemus sarjakuvien julkaisusta, joten hänelle ajatus omakustanteesta on ihan yhtä luonteva kuin mikä tahansa muu tapa saada kirja maailmalle. Ellei halua painaa tuotantoaan tuhansia kappaleita, se on itse asiassa näppärä ratkaisu ja helpompaa kuin luulisi. Tarvitaan vain painotalo ja ISBN-tunnus ja hups, kirja on siinä. Kun painos ei ole valtavan suuri, uskaltaa sijoituksen tehdä.

Mitä enemmän asiaa on mietitty, sitä paremmalta se on alkanut kuulostaa. Kun koko homma on omalla vastuulla, tarkoittaa se myös että kaikki on yksinkertaisempaa.  Mikään ei ole kolmannen osapuolen takana, päätöksiä voi tehdä joustavasti ja nopealla aikataululla ja voimme sinkautella juuri niin monta sähköpostia päivässä kuin jaksamme naputella ilman että tarvitsee miettiä missä kohtaa vaikutamme vähän höpsöiltä. Mehän voidaan suorastaan olla just niin höpsöjä kuin huvittaa, jos päätetään olla omakustantajia. Mikä mahtava ajatus!

Monen lukijan mielikuvissa omakustanne on silti ennen kaikkea jotain, joka ei ole kelvannut oikealle kustantajalle. Niin no, niinhän tässä on vähän käynytkin, mutta se ei tarkoita, että olisi kyseessä epäonnistuminen. Ei tämä nyt niin kuolemanvakava asia ole, sarjisten tekeminen!

Jos ensimmäisen albumin julkaisun aikaan olin hurjan epävarma, hermoilin ja epäilin sen kelpaamista lukijoille, niin tämän toisen kohdalla uskallan olla jo suorastaan iloisen odottava.  Meillä on hauska seikkailu ja tarina jonka toteutuksesta olen ylpeä, enkä malttaisi odottaa että lapset pääsevät sitä lukemaan!

Niin että kuinka sitä sitten kelvataan?

No nythän ei vielä tiedetä miten tämä uusi seikkailu kelpaa teille siellä, mutta itsellemme kelvataan niin hyvin, että meistä taitaa ihan virallisesti olla tulossa höpsöjä omakustantajia!


Kuinka kelvata, osa 1


Ensimmäisen Rinkelialbumin ilmestyminen oli minulle suoraan sanottuna pikkuisen pelottavakin yllätys. Niin paljon kuin olin Sirkus Rinkelin tekemisestä Annen kanssa nauttinutkin, en oikein uskonut, että seikkailu välttämättä näkisi päivänvaloa. Olin kyllä ylpeä tarinasta, hahmoista ja koko siitä maailmasta, joka sivuille oli luotu, mutta silti epävarma, koska olin vain minä. Enhän minä ollut mikään oikea kirjailija, minähän laitan pilkkujakin ihan vääriin väleihin! Varsinkaan en ole mikään sarjakuvailija, kunhan haaveilen... Joku taiteilijatyyppi, minäkö?  Luonteeltani vähän kyllä, harrastuksiltanikin joo, mutta että eikös ne, jotka julkaisee asioita ole kuitenkin vähän parempia? Ammattilaisia.  Semmoisia kuin Anne.  Mitähän tästäkin nyt tulee...

Kun tajusin, että albumi ihan oikeasti julkaistaan, olin vähän tosi hermostunut.  Nythän kaikki pääsisivät näkemään mitä me on tehty.  Nythän kaikki huomaa, että tuo tyyppi on ihan kujalla, luuleeko se, että kuka vaan voi ottaa ja kirjoittaa?  

Mutta olihan se silti enimmäkseen mahtavaa!  Että olin mukana tekemässä jotain, joka sai ISBN-numeron.  Että pian sitä voisi lukea ja katsella kaikki, jotka niin haluaisivat tehdä... Vau!  Eikun sittenkin kääk!

Pari ihmistä kysyi minulta ihmetellen, että kuinka kummassa julkaisusopimus oli saatu? Että miten semmoinen oikein saadaan? Onko sulla jotain suhteita? Vai onko se joku pienkustantamo? Omakustannehan se varmaan vaan oli?  Huomasin, että monella oli sama ajatus kuin itselläni.  Että kirjojen tekeminen ja julkaisu on jollain lailla rajattu salaperäiselle ammattikunnalle, jonka jäseneksi ei noin vain voi alkaa. Että siihen kenties kutsutaan, tai sitten synnytään.  Ei voi kelvata ilman jotain salaista reseptiä.

(Vastauksena tiedusteluihin sanoin, että no me kysyttiin, että kiinnostaisko ja niitä kiinnosti sitten.  Että sillä lailla se kävi).

Kustannussopimuksen saaminen oli toden totta hieno juttu, ensimmäinen signaali minulle siitä, että ehkä sittenkin homma oli mennyt ihan hyvin. Samaa se viestii myös lukijalle, kuluttajalle, sille joka kirjoja hankkii, lainaa ja lukee. Kustantamon nimi kannessa on kuin leima hyväksymisestä: tämä kirja on ookoo.

Sirkus Rinkeli ilmestyi kesän 2015 kynnyksellä Robustoksen kustantamana. Sain tekijäkappaleeni ja Anne omansa, ja koitimme markkinoida sen mitä äkkiä kaksin naisin keksimme ja ehdimme. Kovin suuria liikkeitä ei ollut mahdollista tehdä (edes fyysisesti, sillä pötköttelin puolet kesästä raskauspahoinvoinnin kourissa keittiön sohvalla), mutta saimme silti tarinalle mukavaa palautetta ja enemmän näkyvyyttä kuin olisin osannut arvatakaan.

Toki kirjamarkkinat ovat Suomessa kovin kapeat.  Ihan oikeita kirjakauppoja ei enää löydy joka kaupungista, markettien hyllyille pääsevät vain isoimmat pokkarit eikä pienempiä julkaisuja markkinoida tietystikään samalla volyymillä kuin uusia ilkkaremeksiä, sehän on selvä. Niissä kisoissa lastensarjakuva tekee kuperkeikkaa ihan omassa sarjassaan, sellaisessa, joka ei kaikkia tavoita.  

Mutta tiiättekö mitä?  Meidän kuperkeikat oli hienoja!  Ihan omanlaisiaan, iloisia ja reippaita.
 
Jatkuu...

7.4.2017

Mitä jos? Miksipäs ei!


Kuinkas niitä sarjakuva-albumeita tehdään ja miten ollaan sarjakuvantekijöitä?
No, monella tavalla.  Kukin tyylillään. Sillai ja tällai. 

Kas tässä pari sanaa meidän tyylistä.

Koko Sirkus Rinkelin tarina lähti alunperin liikkeelle huolettomasta ehdotuksesta mitä jos?  Että mitä jos piirrellään vähän ja katsotaan mitä tapahtuu.  No jo vain. Miksipäs ei piirreltäis?  Esittelin Epun, mummun ja papan Annelle ja siitä se sitten lähti.  Ei edes pikkuhiljaa, vaan iloisesti ryöpsähtäen.  Homma eteni fiilispohjalta ja asiat sujuivat kuin itsestään (Paitsi tietysti silloin kun ei sujunut vaan tuli joku jumi eikä mikään edennyt). Hahmoja putkahteli paperille ja tarina muotoutui tyhjästä. Kahden tekijän yhteistyönä tuottama sarjakuva voi siis edetä projektina vaikkapa näin:

"Kato, tässä on tämmöinen tyyppi!"
"Hei, tosi kiva, ja kato, mä piirsin saman!"
"Aattelin, että tässä vois olla tämmönen juttu, ja sitten noin."
"No niin minäkin ajattelin, joo!  Ja miten olis tää sitten?"
"Ootko muuten ajatellut, jos...?"
"Just ajattelin! Mistä arvasit?"
"Telepatiaa!"
"Telepatiaa!"
"Hehe!"

Yhtään en tiedä, mutta voisin kuvitella että vaikkapa Tex Willereitä ei tehdä näin. Sirkus Rinkeliin innostunut työskentelytapa sopi saumattomasti. Kuulostaako kivalta? No sitä se onkin! Kaikkea tehtiin ja ideoitiin yhdessä ja telepaattiset sähköpostit suhahtelivat halki bittiavaruuden. 

Toinen albumi on edennyt samoilla telepaattisilla aalloilla ja sekä innostusta että jumeja on taas koettu, mutta erojakin on.  Tällä kertaa kirjoitin tarinan ensin kokonaan valmiiksi sillä aikaa kun Anne piirsi omaa sarjakuva-albumiaan, jonka jälkeen Anne sitten aloitti Rinkelin piirtämistyön.  Ideoita on vaihdettu edelleen puolin ja toisin, ja telepatia toimii ihan yhtä hyvin kuin ennenkin, mutta niin vanhat kuin uudetkin hahmot ovat jo täysin Annen näpeissä. 

Jotain ihan uuttakin kakkosalbumissa on.  Ehdotin, että mitä jos kokeiltais värejä, johon Anne totesi, että miksipä ei. Seepian sävyiset sivut vaihtuivat uusiin sävyihin, ja Rinkelin visuaalinen ilme vähän muttui, mutta muuten meno on ihan yhtä höpsöä kuin ennenkin!

Ensimmäisen Annen piirtämän sivun näkeminen oli aika iso juttu. Tuntui jännältä nähdä omat ajatukset paperille piirtyneinä ja kummalta, että ne näyttivät ihan siltä kuin olin kuvitellutkin.  Tai tuntuivat oikeastaan.  Sivujen valmistuessa sama mukava tunne kulkee mukana aina kun näen lisää piirrettyjä aukeamia, ja nyt aletaan lähestyä sellaista kohtaa, ettei enää meinaa pysyä nahoissaan.  Kuten virallinen sivumittarikin kertoo, valmiita sivuja on tällä hetkellä jo 35/40 - ellei jo enemmänkin - ja se on aika huimaa!

Tämä tarkoittaa sitä, että pian on kaikki piirretty, sitten enää taitto ja... huhhei, mitäs sitten? No, pari pikku juttua vielä  :)

Matkan varrella isoin oppimani asia on, että jos joku kysyy mitä jos, siihen toisinaan todellakin kannattaa vastata, että miksipäs ei!

Ja jos kysytään, että mitä jos vähän piirrettäis, niin ei kannata kyllä edes miettiä!

3.4.2017

Oho Hups!



No mitenkäs tässä nyt näin kävi!  Sirkus Rinkeli otti ja vajosi jouluhulinoiden jälkeen syvään talvihorrokseen kysymättä lupia ja kenenkään suunnittelematta.  Voi sentään.  

No, sellaista se kuulkaa joskus on tarinoiden synty.  Asiat eivät suinkaan etene pisteestä aa muihin pisteisiin kovin suoraan, välillä tulee mutkia matkaan tai voihan olla, että suuntakin ehtii muuttua ennen kuin tullaan perille. Joskus on vain istuttava alas ja myönnettävä, että nyt ei etene, ei sitten millään.  Mikäs siinä, silloin tehdään muita projekteja ja keskitytään kehittämään uusia.  Näitä molempia on tapahtunut sillä aikaa kun mitään ei ole tuntunut tapahtuvan. 

Samanlaisia suvantoja koettiin myös ensimmäisen albumin kanssa, ja jo silloin päätettiin, että tarina ottaa aikaa sen verran kuin se sitä haluaa ottaa.  Meillä ei ollut lukkoon lyötyä deadlinea, ei minkäänlaista pakkoa ylittää tielle tömpsähtäneitä tukkeita hätäillen.  Silloin tällöin kävi niin, että kun aikansa antoi asian olla, tientuke kyllästyi ja häipyi tiehensä ja tarina pääsi taas eteenpäin.  

Aika lailla samoja polkuja on menty kakkosalbuminkin kanssa. Kaikki valmistuu ajallaan, ja kun meneillään on monta muutakin asiaa, niin tekemistä aina löytyy!

Facebookissa ja instagrammissa Sirkus Rinkeliä seuraavat ovatkin jo huomanneet, että talviunet on nyt nukuttu.  Anne on piirtänyt uusia sivuja sellaista tahtia, että ei voi taas kuin ihmetellä.  Siinä on sellainen piirtämiskone, ettei toista!  Uusia suunnitelmia on laitettu alulle, nykyisiä päivitetty ja pähkäilty, ja kaikki tuntuu taas juuri niin mukavan kutkuttavalle kuin kuuluukin.  

Tänä päivänä on saavutettu sellainen etappi, että puhtaaksipiirrettävänä on enää kymmenen sivua ja kannet, se tuntuu melkoiselta kuukausien hiljaiselon jälkeen! Hurraat ovat siis paikallaan!

Mikäli siellä pääkaupunkiseudulla leijuu epämääräinen savupilvi, se lienee peräisin Annen piirrustuspöydältä.  Minä yritän täällä pohjoisempana pysyä kyydissä mukana ja herätellä kevättäkin vähän katsomaan kalenteria.  Eihän tässä nyt enää malttaisi odotella sitäkään!

PS. Jos ette vielä seuraa Rinkelin istaa tai Facea, niin klik klik, hypätkää mukaan!